keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tankotanssiin hurahtanut


"Tankotanssi on tanssi- ja voimistelulaji, joka kehittää sekä aerobista- että lihaskuntoa. Haastava laji vaatii myös hyvää koordinaatio- ja reaktiokykyä. Laji soveltuu kaikenikäisille, mutta haastavuutensa vuoksi jonkinlainen pohjakunto on hyvä olla, jotta lajista saa mahdollisimman paljon irti.
Tankotanssissa tankoa voidaan käyttää tasapainotukena lattialla tapahtuvalle tanssille tai itse tangon varassa voidaan tehdä pyörähdyksiä, kiipeämisiä ja ylösalaisin kääntymisiä. Melkoisen rankan liikunnan lisäksi tankotanssi on myös osa esitettävää taidetta – kuten esimerkiksi tanssi, ooppera, musiikki, teatteri ja sirkus."

Näin avaa tankotanssia Annan kuntoblogi:sta löytyi tällainen osuva esittely lajista. Tankotanssin pidempi nimikehän olisi ilma-akrobatiaa pystytangolla. joskin tankoiluun voi myös yhdistää tanssillista floorworkkia koreografioineen. Tankotanssi on saanut harrasteena jo melko paljon jalansijaa ja tietoisuus siitä lajina on kasvanut. Ehkäpä myös ennakkoluulot lajia kohtaan jo hieman taittuneet - kysehän ei ole mistään hämyisillä strippiklubeilla tapahtuvasta kiemurtelusta sitten ollenkaan vaikka tangon kanssa tanssiminen sellaiseen usein liitetäänkin. 


Riemu siitä kun ensimmäisiä kertoja pääsi kiipeämään kattoon saakka.

Perhosta koittamassa

Sen sijaan tankotanssi on liikuntaharrastus ja urheilumuoto siinä missä moni muukin. Ja ei edes ihan mikään helpoin laji myöskään.Varusteita et hirveästi tarvitse - ensimmäisellekin tankotanssitunnille tarvitset mukaan pienen pyyhkeen, lyhyet shortsit ja esimerkiksi urheilutopin, joka saisi mielellään jättää kainaloitakin esille. Tämä siksi että tangolla pysyminen ja pidot perustuvat tangon ja ihon väliseen kitkaan. Kovin vaatetettuna ei siis pysty tekemään liikkeistä kuin murto-osan, minkä takia tankoilijoiden perusvaatetus on tällainen vähän niukempi.

Itse aloitin tankoilun aika kylmiltäni tarkoittaen että minulla ei ollut laajempaa liikuntataustaa ennestään. Takana oli tuore mutta onnistunut elämäntapamuutosprojekti ja kotioloissa olin vajaa puoli vuotta treenaillut lihaskuntoa. Aerobisen osuus oli vielä suurempi kuin lihaskuntotreenin ja vaikka liikuin jo aktiivisesti niin voimatasoni olivat kyllä vielä alhaiset. Tältä pohjalta kun lähti kokeilemaan tankoilua niin edistyskin oli tietysti sen mukaista. Vaikka ensimmäisellä tunnilla vuoroteltiin tangolla kolmen tytön kanssa ja tuntui että eihän tässä paljon mitään tee, niin tunnin jälkeen hyvä kun nostin edes käsilaukkuni maasta. Ja sitten olinkin puoli viikkoa yläkroppa aivan jurtissa ja kipeänä. Sopivasti lihakset antoivat periksi ennen seuraavaa tuntia - ja sitten taas oltiin puoli viikkoa kipeänä. Meni monta kertaa että yksinkertaisimmatkin liikkeet alkoivat onnistua - sattuneesta syystä pidinkin alkuun enemmän pyörähdyksistä kuin pidoista. Mustelmat olivat taattua seuraa, varsinkin jalkapöydät olivat jatkuvasti hellänä ja vähän joka kohta muutenkin. Ah, sweet misery! Ja mitään kaunista ja sulavaa touhu ei ole edelleenkään. Siitä on seksikkyys kaukana kun koittaa ähertää itseään oikeaan asentoon kunnon pitoon ja olla tippumatta tangolta kesken kaiken. Mukavassa tyttöporukassa on kuitenkin ihan mahtava treenata yhdessä ja moni liikevariaatiokin on saanut ihan uusia nimiä oikeiden tilalle - meillä on muunmuassa liike joka on kansanomaisemmin sanottuna rullakebab..


Silti, kipinä lajiin syttyi jo alussa ja itsepäisyys iski päälle - minähän vielä opin tämän! Ja voi sitä riemua itsensä ylittämisestä aina kun hitusen edistyi ja jokin asia onnistui! Edelleenkään en ole lajissa se taitavin, se osaavin, liikkuvuus ei anna myöten moneenkaan liikkeeseen ja voimatasot toisiin ja sitten on vielä koordinaatio.. Mutta tykkään tankoilusta kuitenkin tosi paljon, nautin kiipeilystä ja pää alaspäin roikkumisesta ja koen tarvetta kehittyä - vaikka sitten hitaasti mutta varmasti. Vuoden päästä tahdon olla taitavampi kuin nyt.  Ja yritän myös järjestää muuta treenaamistani niin että voin kehittyä tankotanssia silmällä pitäen.




Nyt kun vielä pääsisi treenaamaan kunnolla - tämä monen viikon tauko alkaa kyllä jo puuduttaa urakalla. Ja kun se vielä pakottaa palaamaan treenin pariin vähän rauhallisemmin. Eilen tein kotona pientä kehonpainotreeniä, eritasopunnerruksia ja vatsoja, lisäksi vähän selän venytyksiä. Lyhyttä ja ytimekästä lihaksien herättelyä. Tänään tuntuu sopivasti hauiksissa ja olkapäissä ja myöskin keskikropassa, mutta huomaa kyllä että nyt vielä tuollainenkin ärsyke jo riittää eikä vielä voi vetää treenejä samaan tapaan täysillä kuin ennen treeniä. Mutta jos nyt jatkaisi herättelyä tämän viikon ja katsoisi mihin ensi viikolla pystyy.



tiistai 15. marraskuuta 2016

Jalat tukevasti maan pinnan yläpuolella

Jalat irti maasta ja pää pilvissä.


Unelma-anelma. Jo pikkulapsena mulle annettiin perheessä tuommoinen lempinimi. Myöhemmin mua on kuvattu muunmuassa eteeriseksi ja sellaiseksi, jolla on aina pää vähän pilvissä, helposti uppoutunut ihan omiin maailmoihinsa. Ikuinen haaveilija olen aina ollut, aina tavoittelemassa jotain kuuta taivaalta. Iän myötä ovat sentään pahimmat hörhöilyt jääneet ja nykyään jo sen verran tukevasti realisti että ei mahdottomia haihatella, vain mahdollisia. 

Myös fyysisesti kaipuu kiivetä maan pinnan yläpuolelle on ollut aina kova. Tasapainoilu ja painottomuuden tunne on aina viehättänyt. Lapsenahan olin aina kiipeilemässä - Lapsuuden kaverini kanssa tykättiin istua jo melkoisen pieninä heidän kirsikkapuussaan selailemassa Rasmus-nalle ja Bamse-lehtiä. Ala-asteella jota kävin ensimmäiset luokat oli aivan ihana laaja piha-alue telineineen ja metsineen jossa kelpasi lasten leikkiä ja kiipeillä välitunnit, usein koko luokan voimin. Olin tuolloin jo varustettu melko suurella itsesuojeluvaistolla joten pää alaspäin en juurikaan ollut mutta muuten kyllä kiipeilin. Ja sopivia puita kiipeilyyn nyt löytyi aina joka paikasta, myös omasta pihasta. ( Valehtelisin jos väittäisin ettei minua ole nähty puussa myös viimeisen vuodenkin sisällä.. )




Nyt vanhemmiten olen löytänyt onnekseni uusia muotoja kiipeilyyn ja ilmassa killumiseen. Olen saanut tehtyä näistä taipumuksista itselleni jopa harrastuksen! Aluksi siis etsiydyin tankotanssi-kurssille ja haksahdin siihen hommaan aika perusteellisesti, olkoonkin että edistyminen oli hidasta (sitä ennen olin tehnyt lihaskuntotreeniä ihan vaan kotioloissa ja takana oli tuore elämäntapamuutos. Voimaa siis todella vähän, mikä tuli kipeästi selväksi jokaisen tunnin jälkeen.. ). Kun tankotanssiharrastusta oli takana jotain puolisentoista vuotta innostuin kaveriporukan mukana lähikaupunkiin kokeilemaan rengastrapetsia. Sekin oli yllättävän hauskaa vaikka minua ehkä tuossa vaiheessa kiinnosti ajatuksena hieman enemmän ilmajooga enkä ollut perehtynyt rengastrapetsiin juurikaan. Tankoon nähden renkaalla ollaan vielä enemmän ilmassa ja tasapainoa tarvitaan tavallaan myös enemmän. Tanko pysyy kiinteästi paikallaan mutta rengas elää, vapisee ja heiluu. Edistyneemmät pystyvät taituroimaan jo sitten ihan pyörivälläkin renkaalla mikä on kieltämättä upean näköistä mutta vaatii myös pääkopalta tottumista liikkeeseen.


Sitä onnea minulla ei vielä ole että olisin pystynyt omaan huusholliini asentamaan tankoa tai rengasta. Mutta usein meillä on rengas käytössä akrotreeneissä noin kerran viikossa ja lähikaupungissa on käyty tunneilla ihan oppiakin alkuun hakemassa. Tankoilua on treenattu 1-2krt viikossa, kuntosalilla on ilokseni myös tanko joten onhan näitä tilaisuuksia roikkua, kiipeillä ja leijua ilmassa ihan mukavasti kun vaan käyttää hyödykseen. Näin vanhemmiten siitä ylettömästä itsesuojeluvaistostakin on sen verran päässyt että pää alaspäin on suorastaan mahtavaa olla.

Silti varoituksen sana - Näihin harrastuksiin voi sitten jäädä koukkuun! Ja nälkä kasvaa syödessä! Minäkin aloitin vain tankoilemalla ja nyt yhtäkkiä sitten kiinnostaa kaikenlainen akrobatiahenkinen kehonpainotreeni sekä kalisteniikka.. Ja jos itseään haastaa haluaa niin näissä lajeissa sen pystyy tekemään. Miten paljon saattaakaan vaatia voimaa niin yksinkertaiselta ja helpolta näyttävä liike..






torstai 10. marraskuuta 2016

Teetä ja sympatiaa

 

Kun potee flunssaa pitäisi juoda paljon lämmintä. On myös kiva vaihdella juomisia. Välillä on kiva talvea vasten nauttia kuumaa glögiä ja maitokaakao pitää pitkään lämpimänä. Tee olisi terveellistä ja hyödyllistä ja erityisesti vihreästä teestä voisi saada mukavasti boostia paranemiseenkin. On tutkittu että vihreän teen sisältämällä epigallokatekiinilla ( EGCg) on jopa influenssaviruksia torjuva vaikutus. Lisäksi vihreä tee erilaisiin pieniin tutkimuksiin perustuen alentaa  kolesterolia, vähentää aivohalvausriskiä ja auttaa hallitsemaan verensokeria, joten sen nauttimisesta voi olla monelaistakin hyötyä. Itse kuitenkin pidän vihreää teetä toisinaan vähän tylsänä ja jopa mauttomana. Mikä avuksi että maistuisi vähän paremmin?



Eilen lähdin liikkeelle tällaisella flunssantappo combolla.
Vihreään teehen piristystä hunajalla ja sitruunalla. Sitruunamehun olisi voinut ihan vain puristaa mukaan juomaan mutta leikkasin tällä kertaa siitä pari siivua ja annoin hautua kupissa samalla kun lusikallinen hunajaakin sinne liukeni.



Sitruunalla on tutkitusti antibakteerisia ja viruksia tappavia ominaisuuksia. Sitruuna sisältää sitruunahappoa, kalsiumia, magnesiumia, c-vitamiinia, flavonoideja, pektiinejä ja limoneenia jotka parantavat vastustuskykyä ja tappelevat pöpöjä vastaan. Sitruunamehu myös puhdistaa kehoa poistamalla myrkkyjä ruuansulatuskanavasta. Askorbiinihappo (c-vitamiini) helpottaa jopa myös flunssan tai astman hengitystieoireita. Sitruuna myös piristää, auttaa puhdistamaan ihoa ja raikastaa hengitystä sekä voi helpottaa hammaskipua ja ientulehdusta. Sitruuna voi tosin syövyttää hammaskiveä, joten voi olla hyvä pestä hampaat ennen sitruunaveden juomista ja välttää pesua heti juomisen jälkeen.

Hunaja on vielä kolmas tehokas flunssantorjuja sen sisältämien antioksidanttien vuoksi. Säännöllinen hunajan syöminen vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä ja parantaa verensokeri-, kolesteroli- ja tulehdusarvoja. Hunaja onkin erittäin tehokas tulehdusten hoitaja. Sen parantavat vaikutukset on tunnettu muinaisesta Egyptistä saakka ja se toimii sekä sisäisesti että ulkoisesti sisältämiensä antibakteeristen ainesosien johdosta. Hunajan vaikutukset yltävät tutkitusti ainakin 60 erilaiseen bakteeriin. Hunajan on todettu auttavan myös kurkkukipuun ja yskään. Hunajaa käytetään myös siitepölyallergioiden siedätyshoidoissa apuna.


Flunssaa torjuvien tai flunssa oireita parantavien ominaisuuksiensa lisäksi niin vihreän teen, sitruunan kuin hunajankin on todettu auttavan laihdutuksessa. Hunajan käyttäminen makeutusaineena sokerin tilalla vaikkapa juuri juomissa on parempi vaihtoehto, koska hunaja sisältää 20% vähemmän kaloreita ja sen glykeeminen indeksi suhteellisen alhainen mikä tarkoittaa sitä että se ei aiheuta verensokeriin nopeita korkeita piikkejä vaan pitää kylläisenä pidempään. Kun liikuntaan yhdistää säännöllisen vihreän teen nauttimisen on silläkin suotuisia vaikutuksia painonpudotukseen. Nuo jo aiemmin mainitut vihreän teen sisältämät katekiinit vilkastuttavat aineenvaihduntaa jolloin rasvan varastoituminen estyy ja rasvan palaminen nopeutuu. Sitruunan pektiinit taas auttavat hillitsemään mielitekoja.

Ei siis ollenkaan pöllömpi kolmen combo ja sitruuna toi teehen juuri kaivattua pientä piristävää särmää että hunaja mukavaa makeutta. Katsotaan jos tätä juomalla saisi viimein taltutettua tämänkin flunssan - Ääni haluaa edelleen olla kadoksissa ja yskä vaivaa, vaikka muuten olo onkin jo ollut jonkun aikaa mukiinmenevä.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Flunssakierteessä..


Siis minähän en ole kipeä. En koskaan!

Korkeintaan kerran tai kaksi vuoteen on jotain flunssan tapaista. Monesti kylmettynyt olo menee pois kuumalla juomalla ja monivitamiinitabletilla kun nukkuu yön yli. Aiemmin varsinaisista flunssistakin selvisi helposti alle viikossa. Lapsenakin sairastin ehkä yhden flunssan siinä missä sisarukseni kävivät läpi kolme. Niin ja kuumetta mulle ei nouse juuri koskaan. Aina vaan sitä ns. alilämpöä.. Aina kun luulen olevani kuumeinen ja kaivan kuumemittarin esille se näyttää vaan jotain sellaista kuin 35,5.


Vaan nyt on sitten flunssa-aalto ottanut minutkin uhrikseen ja urakalla. Jo melkein kuudetta viikkoa saa vain olla möllöttää ja pitää salitaukoa. Ensin oli semmoinen kiva flunssa joka teki päästä aivan hattaraa ja vaikutti jopa lyhytkestoiseen muistiin. Pari viikkoa meni hujauksessa ilman että pystyi ajattelemaankaan liikuntaa ja kolmannen lopulla vasta aamuinen kurkun tukkoisuus ja yskä hellitti niin että saattoi uskaltautua taas hieman treenaamaan. Iloa kesti puolitoista viikkoa ja siihen mahtui pari salitreeniä ja tankoilua kunnes TAAS oli kaktusta kurkussa. Ja tällä tiellä ollaan edelleen.. Nyt olo olisi muuten jo hyvä mutta ääni on kadoksissa joka aamu ja iltaa kohden uudestaan ja yskäkin jaksaa kiusata, joten on mennyt taas nämäkin päivät pakkolevossa.



Aluksi oli ihan ok ottaa rennosti. Olen saanut luettua kirjoja ja tietysti netflix on ollut pelastus niille päiville jolloin ei oikeasti muuta voi tehdä kuin linnoittautua sohvan pohjalle kera torkkupeiton ja kuuman juomisen. Mutta pidemmän päälle kyllä alkaa ihmistä syödä fyysinen toimettomuus. Alkusyksy meni motivaatiota etsiessä ja sitten kun se motivaatio viimein löytyi, alkoi tämä pakkolepo. Muutamat akrobatiatreenit olen sentään käynyt kun olo on ollut kohtuullinen, mutta kovempaa treeniä joutunut välttämään ja erityisesti aerobista. Viime viikolla pyöräilin pitkästä aikaa 3km + 3km ja se ei tehdessä tuntunut pahalta, keuhkot kesti ja kroppa toimi kevyesti (kun flunssaan sairastumassa ollessa huomasi kyllä ettei kestävyys ollut mitä piti). Mutta ajo kostautui sitten sillä että illalla ei ääntä lähtenyt pihahdustakaan. Sen verran sykkeen nousu ja kylmä otti kurkkuun vaikka yritinkin kääriä itseni lämpimästi.




Eipä tässä siis ole vaihtoehtoja kuin koittaa potea pahuksen virukset veks. Ilmeisesti tämä pöpö kestää herkästi jopa kuukaudenkin - siispä toivoa on, kolme viikkoa olen jo potenut, kai se kohta hellittää? Kaipaan jo niin kunnon treenejä ilman mitään turhia himmailuja (vaikka tällaisen tauon jälkeen onkin taas aloitettava maltillisesti) ja sitä että tuntisi kroppansakin taas sporttiseksi eikä jauhosäkiksi.. Kaikki lihaspaineet on kuitenkin kadonneet jo aikaa sitten ja siksi olo on tylsä ja lössö. 

Ruokavaliosta olen pitänyt kiinni melko kiltisti. Summittain vahtinut makrojakaumaa (en siis ruokiani punnitse mutta katson että proteiinia ja hyviä rasvoja tulisi hiilarien ohessa) ja koittanut juoda tarpeeksi vettä. Olen yrittänyt syödä säännöllisesti vaikka pitkään nukkuessa sairaslomapäivinä jääkin helposti yksi ateria pois kokonaan. Olen syönyt vähähiilarisesti, en kokonaan ilman mutta kun kroppa on ollut säästöliekillä niin en näe tarvetta mättää hiilihydraatteja samaan tapaan kuin aktiivisella treenikaudella (jolloin elimistö myös huutaa hiilarien perään ja syystä). Olen sallinut itselleni kyllä herkkujakin, syksyn ensimmäiset glögit on juotu ja myöskin vaahtokarkkikaakaota viime päivien kylmän sään ja tuulen tuiverruksen vastapainoksi. Viikonloppuisin sallinut vähän jotain extraa - suklaata, jäätelöä, karkkia. Mutta aikalailla 80/20 periaatteella menty, ja välillä tiukemminkin tämän jakson aikana. Sitten kun taas pääsee treenin makuun, voi joustaa syömisissäkin taas vähän enemmän myös.

Kunnollista parantumista odotellessa..