Flunssakierteessä..

Siis minähän en ole kipeä. En koskaan!

Korkeintaan kerran tai kaksi vuoteen on jotain flunssan tapaista. Monesti kylmettynyt olo menee pois kuumalla juomalla ja monivitamiinitabletilla kun nukkuu yön yli. Aiemmin varsinaisista flunssistakin selvisi helposti alle viikossa. Lapsenakin sairastin ehkä yhden flunssan siinä missä sisarukseni kävivät läpi kolme. Niin ja kuumetta mulle ei nouse juuri koskaan. Aina vaan sitä ns. alilämpöä.. Aina kun luulen olevani kuumeinen ja kaivan kuumemittarin esille se näyttää vaan jotain sellaista kuin 35,5.

Vaan nyt on sitten flunssa-aalto ottanut minutkin uhrikseen ja urakalla. Jo melkein kuudetta viikkoa saa vain olla möllöttää ja pitää salitaukoa. Ensin oli semmoinen kiva flunssa joka teki päästä aivan hattaraa ja vaikutti jopa lyhytkestoiseen muistiin. Pari viikkoa meni hujauksessa ilman että pystyi ajattelemaankaan liikuntaa ja kolmannen lopulla vasta aamuinen kurkun tukkoisuus ja yskä hellitti niin että saattoi uskaltautua taas hieman treenaamaan. Iloa kesti puolitoista viikkoa ja siihen mahtui pari salitreeniä ja tankoilua kunnes TAAS oli kaktusta kurkussa. Ja tällä tiellä ollaan edelleen.. Nyt olo olisi muuten jo hyvä mutta ääni on kadoksissa joka aamu ja iltaa kohden uudestaan ja yskäkin jaksaa kiusata, joten on mennyt taas nämäkin päivät pakkolevossa.



Aluksi oli ihan ok ottaa rennosti. Olen saanut luettua kirjoja ja tietysti netflix on ollut pelastus niille päiville jolloin ei oikeasti muuta voi tehdä kuin linnoittautua sohvan pohjalle kera torkkupeiton ja kuuman juomisen. Mutta pidemmän päälle kyllä alkaa ihmistä syödä fyysinen toimettomuus. Alkusyksy meni motivaatiota etsiessä ja sitten kun se motivaatio viimein löytyi, alkoi tämä pakkolepo. Muutamat akrobatiatreenit olen sentään käynyt kun olo on ollut kohtuullinen, mutta kovempaa treeniä joutunut välttämään ja erityisesti aerobista. Viime viikolla pyöräilin pitkästä aikaa 3km + 3km ja se ei tehdessä tuntunut pahalta, keuhkot kesti ja kroppa toimi kevyesti (kun flunssaan sairastumassa ollessa huomasi kyllä ettei kestävyys ollut mitä piti). Mutta ajo kostautui sitten sillä että illalla ei ääntä lähtenyt pihahdustakaan. Sen verran sykkeen nousu ja kylmä otti kurkkuun vaikka yritinkin kääriä itseni lämpimästi.




Eipä tässä siis ole vaihtoehtoja kuin koittaa potea pahuksen virukset veks. Ilmeisesti tämä pöpö kestää herkästi jopa kuukaudenkin - siispä toivoa on, kolme viikkoa olen jo potenut, kai se kohta hellittää? Kaipaan jo niin kunnon treenejä ilman mitään turhia himmailuja (vaikka tällaisen tauon jälkeen onkin taas aloitettava maltillisesti) ja sitä että tuntisi kroppansakin taas sporttiseksi eikä jauhosäkiksi.. Kaikki lihaspaineet on kuitenkin kadonneet jo aikaa sitten ja siksi olo on tylsä ja lössö. 

Ruokavaliosta olen pitänyt kiinni melko kiltisti. Summittain vahtinut makrojakaumaa (en siis ruokiani punnitse mutta katson että proteiinia ja hyviä rasvoja tulisi hiilarien ohessa) ja koittanut juoda tarpeeksi vettä. Olen yrittänyt syödä säännöllisesti vaikka pitkään nukkuessa sairaslomapäivinä jääkin helposti yksi ateria pois kokonaan. Olen syönyt vähähiilarisesti, en kokonaan ilman mutta kun kroppa on ollut säästöliekillä niin en näe tarvetta mättää hiilihydraatteja samaan tapaan kuin aktiivisella treenikaudella (jolloin elimistö myös huutaa hiilarien perään ja syystä). Olen sallinut itselleni kyllä herkkujakin, syksyn ensimmäiset glögit on juotu ja myöskin vaahtokarkkikaakaota viime päivien kylmän sään ja tuulen tuiverruksen vastapainoksi. Viikonloppuisin sallinut vähän jotain extraa - suklaata, jäätelöä, karkkia. Mutta aikalailla 80/20 periaatteella menty, ja välillä tiukemminkin tämän jakson aikana. Sitten kun taas pääsee treenin makuun, voi joustaa syömisissäkin taas vähän enemmän myös.

Kunnollista parantumista odotellessa..