Laihdu nopeasti - ohjeet painonpudotukseen!

Laihdu nopeasti! Tiputa 10kg kahdessa viikossa! Näin paino putoaa äkkiä! Laihdu nopeasti ilman liikuntaa! Paastoa itsesi kaksi kokoa pienemmäksi! Kaalikeitolla hoikaksi! Mehudieetti! Superhyperdieetti! IME PARSAA!

Tammikuu, painontiputusmetodien ja ohjeiden luvattu kuukausi. Ja me ihmiset olemme kärsimättömiä. Ylipainoa on saattanut kertyä ja kun motivaatiopiikki iskee se pitäisi saada pois NYT HETI. Aloitetaan intopinkeänä uusia dieettejä ja kokeillaan kaikenlaisia kikkakolmosia. Ensin painoa ehkä lähteekin, mutta jossain vaiheessa tilanne alkaa junnaamaan ja motivaatio katoaa. Ihan sama, ei tämä auta. Palataan takaisin aiempaan tapaan syödä ja elää.
Tai sitten dieetti toimiikin, saadaan tippumaan vaikkapa viidestä kymmeneen kiloa suhteellisen lyhyessä ajassa kun vedetään joka päivä esimerkiksi sitä kuuluisaa kaalisoppaa. Kun tavoitteeseen on sitten päästy, pelkkä ajatuskin kaalista ällöttää, ja hyvillä mielin ajatellaan että se oli siinä - eletään taas kuten ennenkin, tilanne korjattu! Ja sitten kuitenkin kohta ihmetellään, kun ne kilot tulevatkin taas takaisin, ehkä keräävät muutaman kaverinkin matkalta mukaansa. Että olipa muuten hemmetin huono dieetti! Ei toiminut! Tulokset eivät pysyneet!

2010

No mikä yllä mainitussa esimerkissä sitten mättää?

Yksinkertaista - Keskitytään painon tippumiseen mutta ei saavutetun tavoitepainon ylläpitoon.

Paino ei ole pysyvä määre. Painoa ei voi lukita tiettyyn lukemaan. Jos tietynlaisella elämäntyylillä olet saanut painoa kerran kertymään yli halutun, se tapahtuu kyllä uudelleenkin kun palataan vanhoihin kaavoihin hetken dieettailun jälkeen.

Entäs siis jos unohdettaisiin ne kaikki dieetit? Kaikki parin viikon supernopeat kuurit? Mitäs jos NOPEAN painonpudotuksen sijaan tähdättäisiinkin PYSYVÄÄN painonhallintaan? 

Avainsanoja on kolme: Asteittainen kokonaisvaltainen elämäntapamuutos.

Olen itsekin esimerkki. Kävi minullekin vähän hassusti useampi vuosi takaperin. Elämässä tapahtui muutoksia: Ruokavaliossa oli jo valmiiksi korjattavaa, mutta sen lisäksi hyötyliikunta tippui minimiin kun työmatka lyheni oleellisesti ja koiriakin pääsi juoksuttamaan säännöllisesti vapaana kaupungin ulkopuolella minne ajeltiin tuolloin autolla. Nukuttuakin tuli aivan liian vähän. Lenkkeilyn lisäksi elämään ei kuulunut mitään liikuntaharrastetta. Olin flegmaattinen sohvapottu ja valitin ja ihmettelin jatkuvaa väsymystä ja saamattomuutta. Kuvittelin olevani niitä keillä on hyvä aineenvaihdunta ja pysyvät suuremmitta ponnistuksitta normaalipainossa, mutta enpäs ollutkaan. Muutamassa vuodessa lisäkiloja (voisi ehkä puhua niistä parisuhdekiloista) kertyi huomaamatta. Peili ei kertonut mutta vaatteet ja valokuvat paljastivat totuuden. En enää tuntenut oloani ollenkaan hyväksi kuorissani. En tuntenut oloani minuksi ja se heijastui myös itsetuntooni.

2013

Tilanne vaivasi ja tuntui että jotain pitää koittaa tehdä. Liikkua lisää ja karsia ruokavaliota. Mutta kun ei heti alkanut tapahtua lopahti se into aina. Joku kilo matkan varrella tippui sentään ja ehkä se antoi pontta sitten siihen lopulliseen päätökseen että NYT. Vuoden 2014 alkupuolella tuli viimein kunnollinen motivaation puuska joka sai rattaat oikeasti pyörimään. Paino lähti kuin lähtikin tippumaan ja kun alettiin olla tavoitteessa innostus kasvoi entisestään. Tapahtui se haettu ihme - reilussa puolessa vuodessa entisestä sohvaperunasta  kuoriutui normaalipainoinen, itsestään parempaa huolta pitävä ja jopa urheilullinen uusi minä.

2014

MITEN SIIS OIKEIN ONNISTUIN?

1. Pitkän tähtäimen suunnitelma
Annoin itselleni alustavasti vuoden aikaa päästä takaisin normaalipainoon. Aina kun noin 5kg oli tippunut, tasasin tilannetta hetken. Heitin romukoppaan koko "kaikki-tänne-heti-nyt mentaliteetin". Asennoiduin siihen että muutos voi viedä aikaa jopa kuukausia. Ymmärsin ettei heti pidä lannistua jos ei vaaka näytä muutosta samantien ja myös sen että paino voi sahata edestakaisin. Tärkein on se kokonaisprosessi ja oikea suunta. Tärkeintä sitkeys ja periksiantamattomuus. Tärkeintä kärsivällisyys.

2. Asteittaiset muutokset
Ei kannata yrittää haukata liian suurta palaa kerralla eikä tehdä täyskäännöstä kerralla. Kun tekee muutoksia asteittain niihin ehtii paremmin tottua eikä tunnu liian vaikealta. Alkuun minäkin tein aivan yksinkertaista remonttia - vaihdoin eineslounaat salaatteihin ja kahvileivän tilalle hedelmää. Vähensin hiilarien määrää lautasella ja korvasin vihreällä - pyrin siis normaaliin lautasmalliin. Hylkäsin höttövehnän ja suosin kokojyvää. Viikonloppuisin vedin vapaammin kuitenkin enkä varsinaisesti kieltänyt itseltäni mitään kokonaan. Jätin tosin "karkkipäiviin" kaikenlaisen makean syömisen. Ruokapäiväkirjan pitäminen on myös hyvä apu painonhallinnassa.
Liikuntaa lisäsin niin aloin laskea kilometrejä ja pidensin sitten matkoja pikku hiljaa. Ennen pitkää mulla oli kilometritavoite per viikko johon pyrin. Otin myös ohjelmaan zumbaamisen ja tanssimisen kotona iltaisin useamman kertaa viikkoon, miettien siis jotain liikuntaa mikä olisi mahdollista kotioloissa ja tuntuisi kivalta. Muutamassa kuukaudessa painoa tippuikin useampia kiloja jo tällä alkuremontilla.

2015

3. Kartoita nykyisen elämäntapasi ongelmat
Luin paljon artikkeleja ja etsin tietoa liittyen elämäntaparemonttiin ja pysyvään painonpudotukseen. Pystyin paremmin näkemään oman ruokavalioni epäkohdat ja korjaamaan niitä. Huomasin esimerkiksi että epämääräinen "tekee mieli jotain hyvää"-fiilis johtui suuressa määrin siitä että ateriavälini olivat liian pitkät sekä siitä etten todellakaan juonut tarpeeksi. Makeannälkä olikin oikeasti janoa, nestehukkaa! Kiinnitin myös koko ajan enemmän huomiota ruuan laatuun. Kasvikset, marjat ja hedelmät tulivat osaksi arkea ihan eri tavalla. Ruuat olivat ihan liian hiilihydraattipitoisia ja proteiinin saanti jäi vähälle ja piilorasvaa, piilosokeria ja piilosuolaa tuli ihan liikaa. Äärimmäisen tärkeä teko oli myös palauttaa aamiainen takaisin aamuihin. Oli aamiainen sitten leipää, puuroa tai helposti juotava marjasmoothie, jollain on tärkeä käynnistää aineenvaihdunta yön jälkeen.

4. Etsi pysyviä vaihtoehtoja
Koska ymmärsin että ruokavalioni tarvitsi muokkaamista pyrin hakemaan jo heti sellaisia uusia terveempiä vaihtoehtoja joihin en tulisi kyllästymään heti. Vaikka ruoka olisi terveellisempää sen kuitenkin täytyy maistua niin hyvälle että sitä syö mielellään. Toki se vaati vähän totuttelua kropalta kuin mieleltäkin ensin. Mutta toisaalta oli myös innostavaa etsiä uusia reseptejä ja poiketa pois vanhoilta urilta. Ruuan monipuolistaminen ja variaatio olikin hauskaa. Opin käyttämään kasviksia, hedelmiä ja marjoja monipuolisemmin. Löysin vaihtoehtoja jotka maistuvat minulle edelleen. Ja vaikka olin valittanut että terveellinen ruokakassi on kallis, sain todeta senkin ettei se ole, vaikka vaatiikin ehkä hiukan enemmän suunnitelmallisuutta.
Samoin liikunnan suhteen - piti löytää sellaiset liikuntamuodot joista ihan oikeasti tykkäsi ja jotka innostivat liikkumaan. Aluksi se oli ihan kotijumppaa ja zumbapeliä, sitten innostuin kokeilemaan tankotanssia ja jäin sille tielle ja myöskin innostuin salitreenaamisesta kun sen makuun pääsin. Kukaan ei jaksa myöskään liikkua jos ei se tapa ole mukava. Ei minustakaan saa juoksijaa koska juokseminen ei vain ole minun juttu vaikka säännöllisesti olenkin hölkkäämistä kokeillut. Sen sijaan roikkuminen pää alaspäin tangossa tai renkaassa tai huhkiminen salilla painojen kanssa - koska niistä pidän, niitä harrastan!
Etsi siis sekä sellaiset ruuat mistä oikeasti pidät ja kokeile läpi lajeja kunnes löydät liikkumistavan joka tuntuu omalta, oli se sitten uiminen, squash, tanssi tai joku ryhmäliikunta.

5. MOTIVAATIO !
Tietysti se olet sinä itse joka saat kaiken tapahtumaan, eikä kukaan muu voi sitä matkaa tehdä puolestasi. Motivaation on löydyttävä itsestä ja sen on oltava niin vakaa että jaksat panostaa ja olla kärsivällinen. Oma motivaationi taisi syttyä päiväkirjoista, lueskelin juttuja ajalta jolloin olin ollut vielä olemukseeni kohtuullisen tyytyväinen ja halusin takaisin sen tunteen. Halusin takaisin oman itseni jonka jotenkin kilojen myötä olin jonnekin kadottanut. Motivaatiota voi ruokkia, tulta voi kohentaa, ja edistyksen huomaaminen on tietysti yksi iso asia joka auttaa pitämään sen yllä. Vaatekokojen pienetessä vaatekaapin uusiminen motivoi. Ja välissä kun tuloksia piti vähän odotella innostin itseäni muiden muutoskuvilla ja tarinoilla, ohjelmilla ja treenilehdillä. 

2016

Näillä keinoin onnistuin siis omassa muutoksessani enkä ole katunut sitä että lähdin muutosta koittamaan. Olisiko tämä nyt sitten kategoriaa "onnistunut laihdutuskuuri" kun kilot lähtivät ja ovat nyt myös pysyneet poissa kohta kolmatta vuotta? Silti, vaatiihan se jatkuvaa työtä. Edelleen täytyy haluta syödä kohtuullisen terveen perusrungon mukaan sekä riittävästi sekä liikkua edes jonkun verran. Jos palaisin syömään pelkkää hiilihydraattia, valkoista vehnää ja piilosokeria, einestä ja vääriä rasvoja, tilanne muuttuisi kyllä nopeasti. Mutta koska muistan miten paljon huonompi oli olotilani tuolloin sekö henkisesti että fyysisesti, ei paluu siihen olotilaan yksinkertaisesti kiinnosta. Kummasti makukin on muuttunut - joskus pidin kovastikin vaikkapa paistohyllyjen lihapasteijoista, nykyään niitä ei tee mieli enää koskaan. Herkuttelija olen kyllä! Joskus haluan leivoksen tai berliininmunkin, joskus jäätelöä, joka viikonloppu syön ainakin vähän suklaata. Parastahan tässä onkin että herkuttelu on sekin sallittua eikä mikään ole täysin kiellettyä - perusrungon vaan on oltava kunnossa pohjalla. 

Miten siis olisi - jos tammikuun innoittamana tahdot saada muutosta aikaan, kokeilisitko sinäkin heittää romukoppaan pikadieetit ja testaisitkin aloittaa asteittaista elämäntapamuutosta?

Ps. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä on kuusi vuotta ja -20kg.