Miltä tuntuu päästä säännöllisen salitreenin makuun monta kuukautta kestäneen himmailun ja yli kuuden viikon totaalitauon jälkeen?
No eihän tässä meinaa sanat riittää! AWESOME!
Kuuteen päivään olen vetänyt hiitin jalkaosastolle, yläkroppaa (olkapäitä jne.) pari kertaa, kerran jalkatreenin painottuen takalistoon ja yhden hyvän selkätreenin. Edelleenkään ei nyt mennä aivan täysiä treeneissä, haen tuntumaa ja ei revitellä isoilla painoilla. Fiilistä kuulostellen - eilen itseasiassa piti pitää vapaapäivä mutta ei sitten malttanutkaan aivan.. Joten tuli tehtyä vähän akroa ja yläkroppaa sitten vielä. Toki NYT sitten pakko pitää sitä taukoakin ennen seuraavaa rupeamaa ettei vetäisi heti ihan överiksi. Tuntuis vaan että jaksaisi vaikka mitä just nyt.
Edelleen on liikkeellä täälläpäin sitkeitä flunssia ja oksennustautia, joten on vähän olo että nyt kaikki irti kun pystyy treenaamaan - ei taas tiedä mikä seuraavaksi kaataa sängyn pohjalle potemaan ja koska. Mutta lepopäivät on myös pakko huomioida, niin haastavaa kuin se ehkä nyt onkin, tällä tauon jälkeen pursuavalla energianmäärällä ja treeni-innolla. Ei ole kuitenkaan järkeä vetää itseään nyt taas heti piippuunkaan ja joutua ylikunnon takia seuraavalle treenitauolle.
Mutta voin sanoa että tätä on kaivattu. Kaikkea treenaamiseen liittyvää treenijuoman sekoittelusta ja kassin pakkaamisesta aina pukkarissa syötyyn banaaniin treenin jälkeen. Ikävä on ollut myös treenivaatteitakin.
Pakko se vaan on myöntää, liikkuminen, treenaaminen, se on mun huumeeni. Itsensä kiusaaminen, mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen, sitä seuraava endorfiinipölly. Voi miten olen tätä kaivannutkaan.
Ei voi kuin toivoa että ehtisi nyt edes jonkun aikaa tästä taas nauttimaan ilman ärsyttävää sairastelua.
