tiistai 13. joulukuuta 2016

Ei kahta ilman kolmatta..

Saako kiljua? Ääneen ja kovaa?



Tämän syksyn teema on todellakin ollut flunssa ja sairastelu. Kaksi flunssaa takana josta edellisestä täysi toipuminen otti miltei 6vkoa. Ja oliko nyt sitten muutama viikko väliä että pikku hiljaa aloin tehdä varovaista treeniä treenitauon jälkeen kunnes taas totesin että kurkkuun on muuttanut kaktus. Jonkun päivän jaksoin toivoa että yllättävä pakkasjakso on vain aiheuttanut pienen kylmettymisen siinä missä kuiva ilma sai nenän limakalvotkin karrelle. Mutta ei, kyllä tässä taas niistää saa ja yskääkin yrittää pukata. Ei voi kuin toivoa että tällä kertaa selviäisi vähemmällä kuin yli kuukauden potemisella.



Treenit on siis olleet vähissä. Treenitauon takia aloittelin sitten ihan kotitreenillä ja akrotreeneissä toki käymällä. Siinä mielessä äärimmäisen helppoa että ei ole tarvinnut paljoakaan tehdä tuntuman saamiseksi. Kolmenkin liikkeen jalkatreeni ( esimerkiksi askelkyykky, sumokyykky ja lantionnostot ) on riittäneet saamaan reidet ja takamuksen huutamaan seuraavaksi pariksi päiväksi. Yhden selkätreenin kävin vetämässä salilla ja kotona tehnyt myös vatsoja. Eritasopunnerruksiin ihastuin myös yksinkertaisena ja tehokkaana herättelynä. Mutta en siis ole päässyt ollenkaan kunnollisen treenaamisen makuun tässäkään ja juuri kun vähän lisäsi arkipyöräilyäkin niin tuli tätä takapakkia. Kyllä kieltämättä alkaa päänuppia rassata reippaasti näin pitkään jatkunut tauko fyysisestä rääkistä.

Syömiset olen pitänyt kohtuudessa, ja juomisetkin olen pääosin saanut pidettyä kasassa eli siis juonut riittävästi vettä koko ajan. Tankkaan myös kotona jatkuvasti vihreää teetä johon pistän hunajaa ja raakaa inkivääriä hautumaan.

Mutta ehkä tämä vielä tästä.. Joskus? Ehkä? EHKÄ?


Oh how I wish I could!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti